Syyria

Syyrian arabitasavalta eli Syyria on Lähi-idän valtio. Syyria rajautuu etelässä Jordaniaan ja Israeliin, lännessä Libanoniin ja Välimereen, pohjoisessa Turkkiin ja idässä Irakiin. Se on osa Levantin aluetta. Maan nykyinen nimi pohjautuu muinaisten kreikkalaisten ja roomalaisten siitä käyttämään nimeen, joka puolestaan saattaa pohjautua babylonian sanaan suri.^[3] Maa sijaitsee Välimeren itäpäässä, ja siellä on noin 22 miljoonaa asukasta. Syyria on sotinut useasti naapuriensa Israelin ja Libanonin kanssa, ja Yhdysvallat on julistanut sen osaksi pahan akselia ja taloussaartoon vuonna 2002. Syyriassa puhkesi vuonna 2011 mellakoita, jotka hallituksen alaiset joukot ovat pyrkineet tukahduttamaan voimakeinoja käyttämällä.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Politiikka
3 Osat
4 Maantiede
- 4.1 Luonto ja luonnonsuojelu
5 Talous
- 5.1 Liikenne
6 Väestöjakauma
7 Kulttuuri
- 7.1 Urheilu
8 Lähteet
- 8.1 Viitteet

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Varhaishistoria

Syyriassa ovat sijainneet eräät maailman vanhimmista sivilisaatioista. Syyria oli osa heettiläisten, Assyrian, Babylonin, Israelin, Egyptin, Persian, Kreikan ja foinikialaisten valtakuntia ennen joutumistaan Rooman alaisuuteen.^[4]

Syyrian alue oli kristinuskon syntysijoja. Islam laajeni sinne 600-luvulla ja Syyriasta tuli yksi uuden uskonnon keskuksista. Muhammedin heimoa quraišeja edustanut Umaijadien dynastia hallitsi Damaskoksesta käsin arabien maailmanvaltaa vuosina 661–750. Suurimmillaan dynastia hallitsi Pakistanin ja islamilaisen Espanjan välistä aluetta Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Valtansa alkuvaiheessa umaijadit kunnioittivat kristittyjen uskoa ja antoivat näille erivapauksia, mutta 89 vuotta jatkuneen vallan aikana enemmistö syyrialaisista kääntyi islamiin, ja arabian kieli syrjäytti vähitellen aramean. Islamin lakia, shariaa, sovellettiin vain islaminuskoisiin, muuten maassa noudatettiin hellenististä oikeusjärjestelmää.^[5]

Seldžukkien valtakauden ja ristiretkien jälkeen Syyria oli arabien hallussa vuoteen 1516, kunnes osmanit valloittivat sen.^[6]

[muokkaa] Ranskan valta ja maailmansodat

Osmanien valtakunnan hajottua ensimmäisen maailmansodan jälkeen Syyria joutui Ranskan hallintaan Kansanliiton mandaattialueena – Ranska oli julistanut itsensä alueen suojelijaksi jo 1700-luvulla. Syyria vapautettiin Vichyn Ranskalta ja julistettiin itsenäiseksi vuonna 1944, mutta vieraat joukot pysyivät maassa vuoteen 1946. Syyria oli YK:n perustajajäsen.^[7]

[muokkaa] Kaappauksia ja valtioliitto

Vuonna 1947 perustettiin arabisosialistinen baath-puolue. Maassa oli kolme sotilasvallankaappausta vuonna 1949, upseeri Adib al-Shishakhli nousi valtaan ja kielsi puolueet, mutta hänet syrjäytettiin uudella kaappauksella 1954. Siviilihallinto lähentyi Egyptin kanssa. Vuosina 1958–1961 maa oli valtioliitossa Egyptin kanssa nimellä Yhdistynyt arabitasavalta. Se irtautui 1961 sotilaskaappauksella, ja 1963 siirryttiin baath-puoluen siviilivaltaan Amin al-Hafez presidenttinä. Kaappaukset jatkuivat puolueen sisällä: 1966 Salah Jadid syrjäytti al-Hafezin ja 1970 Hafez al-Assad nousi valtaan ja laitatti Salad Jadidin vankilaan.^[8]

[muokkaa] Sotaa ja kapinoita

Vuoden 1967 kuuden päivän sodan aikana Israel miehitti Golanin kukkulat. Vuoden 1973 Jom kippur -sodassa Syyria ja Egypti yrittivät palauttaa miehitettyjä alueita, mutta turhaan.^[8]

Valtaa pitävä Baath on virallisesti sekulaarinen puolue, ja kun se muutti perustuslakia poistaen vaatimuksen presidentin muslimitaustasta 1973, muslimit nousivat kapinaan.^[8] Jännitteitä on ollut myös enemmistönä olevien sunnien ja šiialaisten alawi-lahkoon kuuluvan eliitin välillä.^[9] Sunnimuslimien veljeskunta aloitti aseellisen taistelun Syyrian hallitusta vastaan vuonna 1976. Vuonna 1980 Iranin islamilainen vallankumous rohkaisi myös syyrialaisia muslimeita melenosoituksiin. Vuonna 1982 Syyrian armeija pommitti Haman kaupungin melkein maan tasalle. Lukuisia siviileitä sai surmansa.^[8]

Libaninin sisällissodassa 1976 Maroniittien asema uhkasi heiketä, ja Syyrian joukot miehittivät Libanonia vuodesta 1976 vuoteen 2005, virallisesti rauhanturvatehtävissä. Syyrialaisjoukot taistelivat Libanonissa israelilaisia vastaan, jotka hyökkäsivät Beirutiin 1982.^[8]

[muokkaa] Hafiz al-Asadin valtakausi

Noustuaan kaappauksella valtaan 1970 Hafiz al-Assad järjesti maahan nopeasti hallintoa ja valtarakenteita. Perustettiin 175 jäsenen parlamentti, johon baath sai enemmistön. Puoluejohtoon tuli 21-jäsenen neuvosto, jonka johtoon valittiin al-Assad. Hänet valittiin myös presidentiksi 7 vuoden kaudelle vuonna 1971. Vallan siirtoa Jadidilta Assadille pidettiin kaikkiaan maltillisena ja askeleena pois radikaalista kommunismista.^[9]

Assad oli Neuvostoliiton ja Itä-Euroopan maiden läheinen liittolainen, ja sai sotilasapua etenkin vuoden 1973 yhteydessä. Samaan aikaan hän pyrki lähestymään myös länttä ja palautti diplomaattisuhteet useisiin länsimaihin. Välit muihin arabimaihin olivat myös kohteliaat, ja vuonna 1971 Syyria solmi lyhytikäisen liiton Egyptin ja Libyan kanssa.^[9]

[muokkaa] Bašar al-Assadin valtaan nousu

Assadin perhe 1970-luvun alussa: vasemmalla silloinen presidentti Hafiz al-Asad, hänen edessään nykyinen presidentti Bašar al-Assad lapsena.

Syyriaa 1971–2000 hallinneen presidentti Hafiz al-Asadin poika Bašar al-Assad nousi valtaan vuonna 2000. Hän vapautti heti aluksi 600 poliittista vankia. Muslimiveljestö ilmoitti aloittavansa jälleen poliittisen toiminnan, ja muutenkin toivo vapaammasta ajasta autoritäärisen isän jälkeen heräsi. Kuitenkin syyskuussa 2001 pidätettiin muutosta ajaneita kansanedustajia.^[8]

Yhdysvallat on pitänyt Syyriaa terrorismin tukijana ja lukenut sen "pahan akseliin" kuuluvaksi. Vuonna 2004 Yhdysvallat julisti Syyrian kauppasaartoon.^[8]

Vuoden 2006 lopussa ja 2007 alussa Syyria vastaanotti yli miljoona pakolaista, jotka ovat paenneet Irakista Yhdysvaltain miehityksen ja sitä seuranneen sisällissodan jälkeen. Lokakuussa 2007 Syyria lopetti pakolaisten vastaanottamisen.^[8]

Vuonna 2007 Operaatio Orchardissa Israel iski Deir ez-Zorin seudulle. Yhdysvallat ilmoitti iskun kohteena olleen ydinaselaitoksen rakennustyömaan.^[8]

Vuoden 2008 isku Abu Kamaliin oli CIA:n isku, jonka tekijä väittää, että kohde oli ulkomaisten taistelijoiden verkostoa, kun taas Syyria piti sitä iskuna maan suvereniteettia vastaan.^[10]^[11]

[muokkaa] Vuoden 2011 levottomuudet

Pääartikkeli: Vuoden 2011 Syyrian kansannousu

26. tammikuuta 2011 maassa alkoivat levottomuudet muiden alueen arabimaiden innoittamana. Oppositio vaati mielenosoistuksissaan ja mellakoissaan demokratiaa ja aitoja poliittisia uudistuksia. Hallitus vastasi kovin ottein, pidätti opposition toimijoita ja käytti armeijaa kapinoita vastaan. Väkivaltaisuuksia oli etenkin Daraassa, Baniyasissa ja Latakiassa. Syyskuun alkuun mennessä hallitus oli surmannut levottomuuksissa yli 2000. Vaikka Syyrian presidentti Bashar al Assad sanoikin turvallisuusjoukkojensa tehneen virheitä mielenosoitusten kukistamisessa, niin samalla hallituksen alla toimivat erilaiset organisaatiot tukahduttivat mielensoituksia mm panssarein, uhkauksin ja pidätyksin, enenevissä määrin myös salaisen poliisin tekemin pahoinpitelyin ja raa'oin murhin^[12]. Murhatuksi joutuivat mm vallankumouslaulaja Ibrahim Qashoushi^[13] joka löytyi kapinakaupunki Haman joesta kurkku auki leikattuna, melko varmasti salaisen poliisin surmaamana. Qashoushi oli laatinut Haman mielensoittajien piirissä suosituksi tulleen laulun "Aika lähteä Bashar". Samaan aikaan hallitus teki joitain myönnytyksiä mm sallimalla monet puolueet^[14]. EU vastasi Syyrian hallituksen harjoittamaan sisäiseen terroriin erilaisin talospakottein^[15].

[muokkaa] Politiikka

Syyria on virallisesti demokraattinen tasavalta, mutta sitä hallitsee totalitaarinen Baath-puolueen hallinto vuoden 1963 kaappauksen jälkeen. Puolueella on 2/3 enemmistö 250 paikan parlamentissa, josta loppu on jaettu riippumattomien ehdokkaiden kesken. Maa oli poikkeustilalainsäädännön alainen vuodesta 1963 kevääseen 2011. Israel on miehittänyt Syyrialle kuuluvia Golanin kukkuloita vuodesta 1967, ja maiden välit ovat muutenkin hyvin kireät. Libanon oli käytännössä pitkään Syyrian miehittämä ja maassa oli parikymmentä tuhatta Syyrian sotilasta. Keväällä 2005 Syyria vetäytyi Libanonista. ^[16]^[17]

Syyrian presidentti on Bashar Al-Assad (Baššar al-Asad), edellisen presidentin Hafez al-Assadin poika. Hafez al-Assad (Hafidh al-Asad) johti maata vuodesta 1971 kuolemaansa vuonna 2000 saakka. Perhe kuuluu šiialaisten alawi-lahkoon. Presidentti valitsee ministerit ja pääministerin, jotka muodostavat hallinnon toimeenpanovallan.^[16]

Yhdysvaltalainen Freedom House -instituutti on luokitellut Syyrian ei-vapaaksi maaksi. Se arvioi vuonna 2009, että poliittisten oikeuksien taso Syyriassa sijoittuu seitsenportaisella asteikolla alimpaan luokkaan ja yksilönvapauksien taso puolestaan toisiksi alimpaan.^[18] Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin mukaan Syyriassa oli vuonna 2006 noin 4000 poliittista vankia. ^[19]

[muokkaa] Osat

Syyrian kartta

Syyriassa on neljätoista maakuntaa (muhafazat):^[20] Kutakin maakuntaa johtaa presidentin nimittämä kuvernööri ja vaaleilla valittu maakuntavaltuusto.^[16]

[muokkaa] Maantiede

Syyria satelliittikuvassa toukokuussa

Välimeren rannikolla on kapea kaistale tasankoa, joka ulottuu Turkin rajalta Libanoniin. Sitä peittävät hiekkadyynit ja katkovat vuoristosta kohti rannikkoa kuroutuvat harjanteet. Rannikkokaistaleen sisämaan puolella kulkevat noin 1200 m korkeat Jabal an Nusayriyah -vuoret. Niiden länsirinteet saavat sateita, jotka aiheuttaa mereltä tuleva kostea ilma. Siksi ne ovat hedelmällisiä ja tiheämpään asuttuja kuin itärinteet, joille puhaltaa aavikon kuiva tuuli. Vuoriston eteläpäässä on Homsin sola, josta kulkee maantie sisämaasta Tripolin satamaan. Homsin sola on ollut vuosisatojen ajan merkittävä kulkureitti.^[21]

Eufratjoki kulkee Syyrian itäosassa. Se saa alkunsa Turkin vuorilta ja virtaa maan poikki Irakiin.^[21]

Vuonna 2010 maassa oli neljä yli puolen miljoonan asukkaan kaupunkia: pääkaupunki Damaskos, Aleppo pohjoisessa, Homs ja H̨amāh.^[22]

Ilmasto on kuiva ja kuuma, mutta talvet leudot. Maan ylängöillä sataa talvisin ajoittain lunta. Maan korkein kohta on vuori nimeltä Hermonvuori joka kohoaa 2 814 metrin korkeuteen.^[1]

[muokkaa] Luonto ja luonnonsuojelu

Kultahamsteri on alkuperäinen syyrialainen laji. Virallisten tietojen mukaan maassa elää edelleen susia, hyeenoita, mäyriä, villisikoja, sakaaleita, kauriita, karhuja ja hillereitä, mutta niitä tavataan harvoin. Suurin osa vuorten rinteiden metsistä on tuhottu. Jäljelläolevissa pirstaleissa kasvaa marjakuusta, lehmusta ja kuusia. Uhanalaisiin nisäkkäisiin kuuluvat juovahyeena, kuusipeura ja metsäkauris. Myös muutama töyhtöiibis on tavattu Syyriassa.^[23]

Syyrian pinta-alasta vain pieni osa on suojeltu verrattuna muihin Välimeren maihin. Sillä on merkittävä kosteikkojensuojelualue, Sabkhat al-Jabbulin suojelualue. Se on suolajärvi noin 30 km Alepposta, ja se on tärkeä monien vesilintujen kuten flamingojen turvapaikkana. Palmyran lähelle suunnitellaan Al-Talilan suojelualuetta turvaamaan alueen monimuotoisuutta.^[23]

[muokkaa] Talous

CIA factbookin mukaan Syyrian vuoden 2009 talouskasvu oli 5 %.^[1] Syyrian talous on pääosin valtion hallitsema. Uudistukset ovat sallineet ulkomaisten pankkien tulon Syyriaan, tosin yksityisen pankkisektorin kehitys vie vuosia. Pitkän tähtäimen talouskasvun rajoite on väestönkasvun, teollistumisen ja saastumisen aiheuttama vesipula. Kuivuus on jo aiheuttanut vakavia ongelmia maataloudelle, ja vuonna 2009 YK ohjasi maahan ruoka-apua. Syyria oli aiemmin vehnän viejä, nyt se joutuu tuomaan vehnää.^[16]

Syyrialla on maailman mittakaavassa melko vaatimattomat öljy- ja maakaasuvarat, mutta maan sijainti Välimeren itäpäässä on vahvistanut niiden merkitystä. Vuonna 2010 sen öljyvarat arvioitiin 2,5 miljardiksi barreliksi ja maakaasuvarat 8,5 biljoonaksi kuutiojalaksi. Maassa on hyvä, kotimainen öljyputkiverkosto, joka johtaa kolmeen öljysatamaan Välimerellä. Irakin kanssa käydään neuvotteluja putkien jatkamisesta sen öljyalueille. Kaasua on tuotu Egyptistä Arabian kaasuputkea pitkin vuodesta 2008. Myös Turkin kanssa on tehty sopimus kaasun tuonnista. Neuvottelut Irakin ja Iranin kanssa ovat käynnissä.^[24]

[muokkaa] Liikenne

Tienviittoja.

Syyriassa on 104 lentokenttää, joista viidellä on yli kolmen kilometrin kiitotie. Rautatietä on 2050 km. Satamakaupunkeja ovat Baniyas, Latakia ja Tartus.^[1] Maan sisäisessä liikenteessä linja-autot ovat yleisiä ja halpoja, ja tieverkko on hyvä. Rautatiet sen sijaan pääsivät huonoon kuntoon, vaikka niitä on alettu kunnostaa 2000-luvulla.^[25]

[muokkaa] Väestöjakauma

Sayyidah Ruqayya Moskeija.

Apostoli Paavalin patsas Damaskoksessa.

Syyrian virallinen ja käytetyin kieli on arabia, jota puhuu äidinkielenään arviolta 85 % maan väestöstä, mukaan lukien noin 400 000 Syyriassa asuvaa palestiinalaista. Maan pohjoisosaan keskittynyt kurdiväestö muodostaa 9 % maan väestöstä, ja puhuu valtaosin kurdia. Syyrian pienet armenialais- ja turkmeenivähemmistöt puhuvat myös omia kieliään. Lisäksi noin 200 000 henkilöä, etupäässä assyrialaiskristittyjä, puhuu yhä arameaa.^[26]

Uskonnoltaan syyrialaisten enemmistö (90 %) on muslimeja. Sunnit muodostavat 74 % muslimiväestöstä, kun taas pienemmät suuntaukset (aleviitit, shiiat ja druusit) käsittävät 16 % väestöstä. Kristittyjen osuus Syyrian väestöstä on noin 10 %, ja he jakautuvat useisiin suuntauksiin ja lahkoihin. Aiemmin monituhatpäinen Syyrian juutalaisväestö on supistunut viime vuosikymmeninä nopeasti maastamuuton seurauksena, ja vuonna 2003 Syyriassa asui enää alle sata juutalaista, heistä valtaosa vanhuksia.^[27]

Syyrian valtio on virallisesti maallinen, eikä ota kantaa uskonnollisiin asioihin. Virallisesti Baath-puolue ajaa yleisarabialaista identiteettiä, mutta käytännössä etniset, uskonnolliset ja alueelliset ryhmittymät ovat tärkeitä.^[16]

[muokkaa] Kulttuuri

Syyrian nykyiset rajat ovat siirtomaaisäntien vetämät. Syyrialaiset identifioituvat ensisijaisesti uskonnolliseen ryhmäänsä, myös arabien valtionrajat ylittävä yhtenäisyyden tunne on vahva.^[3]

Syyrialaisten pääasiallinen hiilihydraattien lähde on vehnä. Vihanneksia, hedelmiä ja maitotuotteita syödään myös paljon. Lampaanliha on suosittua, mutta harvoilla on varaa syödä lihaa joka päivä.^[3]

[muokkaa] Urheilu

Syyria on osallistunut olympialaisiin säännöllisesti vuodesta 1968, ja sitä ennen kerran vuonna 1948. Maa on saavuttanut olympiamitaleja kolmessa eri urheilulajissa. Sen ensimmäinen mitalisti oli Los Angelesin 1984 olympialaisissa hopeaa saavuttanut vapaapainija Joseph Atiyeh. Maan ensimmäinen olympiavoittaja oli Atlantan 1996 olympialaisissa seitsenottelun voittanut yleisurheilija Ghada Šu’a’. Maan kolmas olympiamitalisti on Ateenan 2004 olympialaisissa pronssille yltänyt nyrkkeilijä Naser Al Shami.^[28]

Syyrian jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan selviytynyt maailmanmestaruuskilpailujen lopputurnaukseen. Aasian mestaruuskisoihin Syyria on selviytynyt neljä kertaa (1980, 1984, 1988 ja 1996) mutta joka kerralla taival päättyi alkuotteluihin. FIFAn rankingissa lokakuussa 2010 maa oli sijalla 105. Syyriassa on 170 jalkapalloseuraa, joissa pelaa yhteensä 24 600 rekisteröityä pelaajaa.^[29]