Suur-Itä-Aasian yhteisvaurausvyöhyke
| Suur-Itä-Aasian yhteisvaurausvyöhyke | |
|---|---|
| 大東亜共栄圏 | |
 Suur-Itä-Aasian yhteisvaurausvyöhykkeen kattanut alue laajimmillaan vuonna 1943. |
|
| Perustettu | 1940 |
| Lakkautettu | 1945 |
| Perustaja |  Japanin keisarikunta |
| Toiminta-alue | Aasia |
| Jäsenet | Japanin keisarikunta Mantšukuo Mengjiang Thaimaa Wang Jingwein hallitus Toinen Filippiinien tasavalta Burman valtio Vietnamin keisarikunta Kambodžan kuningaskunta (1945) Luang Prabangin kuningaskunta Vapaan Intian väliaikainen hallitus |
Suur-Itä-Aasian yhteisvaurausvyöhyke[1] (jap. 大東亜共栄圏, Dai Tōa kyōeiken[2]) oli Japanin keisarikunnassa esitetty propagandistinen näkemys siitä, että Japanin tulisi valloittaa Itä-Aasia ja rakentaa poliittinen ja taloudellinen blokki, jota Japani johtaisi. Sitä käytettiin oikeutuksena Japanin laajentumispyrkimyksille.[3] 1930-luvulla Japani oli miehittänyt Mantšurian ja aloitti sodan Kiinaa vastaan. Lisäksi se alkoi havitella raaka-aineita Kaakkois-Aasiasta.[4] Hideki Tōjōn mukaan Japanin tavoittelema omavaraisuus olisi mahdollinen vain, jos Aasiaan onnistuttaisiin rakentamaan uusi järjestys.[5]
Vaurauden piirin käsitettä käytti ensimmäisen kerran Japanin ulkoministeri Yōsuke Matsuoka radiolähetyksessä elokuussa 1940. Seuraavan vuoden toukokuussa julkaistussa kirjassaan Matsuoka kirjoitti Aasian vapauttamisesta “Länsi-Euroopan kahleista”, millä hän viittasi eurooppalaisten siirtomaavaltaan. Matsuokan mukaan länsivallat oli pakko karkottaa Aasiasta, jotta Aasia voisi kukoistaa.[3] Toisen maailmansodan aikana Japani hyökkäsi yhdysvaltalaiseen laivastotukikohtaan Pearl Harborissa ja käynnisti Tyynenmeren sodan. Propagandassaan japanilaiset nimittivät sitä Suur-Itä-Aasian sodaksi.[3]
Sodan aikana Japani hyökkäsi muun muassa Filippiineille, Alankomaiden Itä-Intiaan, Thaimaahan ja Burmaan. Tälle alueelle luotua yhteisvaurausvyöhykettä oli määrä puolustaa liittoutuneiden vastahyökkäyksiltä, ja lopullisena tavoitteena oli katkaista liittoutuneiden yhteydet ja pakottaa ne hyväksymään Japanin valta Itä-Aasiassa.[1] Japanilaiset eivät kuitenkaan onnistuneet tekemään valtauksistaan propagandavoittoa, vaan pääasiassa Japani koettiin Aasian maissa miehittäjänä.[6] Esimerkiksi Filippiineillä toimi huomattava japanilaisvastainen vastarintaliike.[3] Miehittämiään maita, kuten Burman ja Filippiinit, Japani julisti sodan aikana nimellisesti itsenäisiksi mutta piti maat edelleen hallinnassaan: ulkomailla niitä kutsuttiin Japanin nukkevaltioiksi.[3] Toinen maailmansota päättyi Japanin antautumiseen vuonna 1945. Sodan jälkeen siirtomaavalta purkautui useissa Aasian maissa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 Roberts, Andrew: Sodan myrskyssä: toisen maailmansodan uusi historia, s. 253. (Alkuteos The Storm of War: A New History of the Second World War, 2009.) Suomentanut Simo Liikanen. Helsinki: Ajatus Kirjat, 2010. ISBN 978-951-20-8264-3
- ↑ Stephan, John J: Hawaii Under the Rising Sun: Japan's Plans for Conquest After Pearl Harbor, s. 78. Honolulu: University of Hawaii Press, 1984. ISBN 0-8248-0872-X Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 Yellen, Jeremy A: The Greater East Asia Co-Prosperity Sphere - When Total Empire Met Total War, s. 4–8. Lontoo: Cornell University Press, 2019. ISBN 978-1501735547 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Beevor, Antony: Toinen maailmansota, s. 297. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2012. ISBN 978-951-0-36462-8
- ↑ Mauch, Peter: Tojo: The Rise and Fall of Japanʼs Most Controversial World War II General, s. 273. The Belknap Press of Harvard University Press, 2026. ISBN 9780674495197 (englanniksi)
- ↑ Storry, Richard: Japan and the Decline of the West in Asia in 1894-1943, s. 6–8. New York: St. Martin’s Press, 1979. ISBN 0-312-44050-2 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suur-Itä-Aasian yhteisvaurausvyöhyke Wikimedia Commonsissa