Dysgeniikka
Dysgeniikka tarkoittaa tiettyjen yhteisön kannalta epäedullisina pidettyjen perinnöllisten ominaisuuksien yleistymistä väestössä, kun niitä aiheuttavien geenivarianttien kantajat lisääntyvät enemmän kuin muu väestö. Samalla edullisina pidettyjä ominaisuuksia aiheuttavat geenit harvinaistuvat. Dysgeenisen ominaisuuden kelpoisuus määritellään sen vaikutuksella yhteisöön – kantajansa kelpoisuudelle se voi olla joko haitallinen tai hyödyllinen.[1]
Dysgeniikan kuvaili ensimmäisenä eugeniikan isä Francis Galton vuonna 1868. Jotta väestö ei heikkenisi geneettisesti ja sivilisaatio vaarantuisi, Galton ehdotti dysgeniikan pysäyttäjäksi eugeniikkaa, eli ”toivottavia” ominaisuuksia kantavien ihmisten lisääntymisen tehostamista.[1]
Dysgeniikkateorian mukaan epäedulliset perinnölliset ominaisuudet saavat nykyajan länsimaissa lisääntyä paljon tehokkaammin kuin entisaikoina, koska haitallisten mutaatioiden kantajien kuolleisuus on nykyisin huomattavasti pienempi kuin ennen 1800-lukua.[1]
Tutkimusten mukaan yksittäiset nerot lisääntyvätkin heikommin kuin väestö keskimäärin. Toisaalta alhaisen älykkyyden omaavilla ihmisillä on edelleen korkeampi kuolleisuus kuin älykkäillä ihmisillä. Myös Flynnin ilmiötä, eli keskimääräisen älykkyysosamäärän jatkuvaa kasvua, on pidetty dysgeniikan vastatodisteena kokonaisälykkyyden suhteen.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 Woodley, Michael A.: Dysgenic Concerns 2.5.2018. Springer. Viitattu 8.9.2025.