kulkue
Appearance
Finnish
[edit]Etymology
[edit]kulkea (“to go, travel”) + -ue. Coined by Finnish physician and philologist Elias Lönnrot in 1872.[1]
Pronunciation
[edit]- IPA(key): /ˈkulkueˣ/, [ˈkulkue̞(ʔ)]
- Rhymes: -ulkue
- Syllabification(key): kul‧ku‧e
- Hyphenation(key): kul‧kue
Noun
[edit]kulkue
- procession (group of people or thing moving along in an orderly manner, especially if doing so slowly and formally)
- cortege (ceremonial procession)
Declension
[edit]| Inflection of kulkue (Kotus type 48/hame, no gradation) | |||
|---|---|---|---|
| nominative | kulkue | kulkueet | |
| genitive | kulkueen | kulkueiden kulkueitten | |
| partitive | kulkuetta | kulkueita | |
| illative | kulkueeseen | kulkueisiin kulkueihin | |
| singular | plural | ||
| nominative | kulkue | kulkueet | |
| accusative | nom. | kulkue | kulkueet |
| gen. | kulkueen | ||
| genitive | kulkueen | kulkueiden kulkueitten | |
| partitive | kulkuetta | kulkueita | |
| inessive | kulkueessa | kulkueissa | |
| elative | kulkueesta | kulkueista | |
| illative | kulkueeseen | kulkueisiin kulkueihin | |
| adessive | kulkueella | kulkueilla | |
| ablative | kulkueelta | kulkueilta | |
| allative | kulkueelle | kulkueille | |
| essive | kulkueena | kulkueina | |
| translative | kulkueeksi | kulkueiksi | |
| abessive | kulkueetta | kulkueitta | |
| instructive | — | kulkuein | |
| comitative | See the possessive forms below. |
Derived terms
[edit]compounds
See also
[edit]References
[edit]Further reading
[edit]- “kulkue”, in Kielitoimiston sanakirja [Dictionary of Contemporary Finnish][2] (in Finnish) (online dictionary, continuously updated), Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35, Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus (Institute for the Languages of Finland), 2004–, retrieved 2 July 2023